maanantai 21. lokakuuta 2013

Suhteeni musiikkiin

 Tämän postauksen aihe menee ehkä hieman maskiasioiden vierestä, mutta kuitenkin antaa jotain kuvaa työstäni joten halusin julkaista sen tänne teidän luettavaksi.

Olen pohtinut viimeisen parin kuukauden ajan suhdettani musiikkiin, ja miten se on vaikuttanut omaan elämääni. Musiikki on tuonut iloa, mielihyvää, se on kulkenut aina mukana ja kuullessani tiettyjä sointuja se tuo mukanaan muistoja, se on auttanut niin hyvissä kuin huonoissakin hetkissä ja mikä parasta sitä on kaikkialla. Vaikken itse varsinaisesti tee työkseni musiikkia, kuulen ja olen mukana musiikin parissa kuitenkin joka päivä. Maskeeraajan arki oopperan ja baletin maailmassa tarkoittaa upeaa musiikkia päivittäin, joka on etuoikeus kun kyseessä ovat musiikin ammattilaiset. On opettavaista nähdä miten musiikki muuttuu harjoituskauden alusta, ensi-iltaan ja viimeiseen esitykseen, nähdä sen kehityksen kaari, onnistumiset, epäonnistumiset, oppimisen, palavan intohimon rakastamaansa lajiin, sekä monia muita tunteita.



Olen kasvanut musiikin ympäröimänä, varsinkin äitini puolen suku on hyvinkin musikaalista väkeä. Meillä on aina soinut musiikki niin arkena kuin juhlana yötä päivään, isoisäni soittaa huuliharppua ja haitaria, äiti on laulanut niin kauan kuin muistan kuoroissa, karaokessa ja huvikseen, enoni kiertelee pitkin suomea tanssilavoilla soittaen bändinsä kanssa,  ja itsekkin olen soittanut sähköbassoa ja pianoa, sekä suutani, tietenkin! Lapsena kotimainen kevytmusiikki oli kova sana kun äidin seuraamana kotona soi kaikkea Lea Lavenista Irwin Goodmaniin, tietysti kaikki 90-luvun hitit. Varhaisteini-ikäisenä löysin isän c-kasettikokoelmista Kissin ja Iron Maidenin, jonka seuraksena aloin kiinnostua hieman raskaammasta musiikista ja aloin fanittamaan esim. Himiä ja The Rasmusta.  Kauheimman teinikapinavaiheen jälkeen innostuin suunnattomasti suomi hiphopista, jenkki r'n'b:stä, reggeestä, rapista ja jazz/blues-vivahteisesta musiikista, josta voin sanoa pitäväni vieläkin. 15-20-vuotiaana kävin todella paljon eri artistien live-keikoilla, festareilla, klubeilla, missä ikinä lava nyt voisikin olla ja lähestulkoon joka viikonloppu. Nautin täysin siemauksin elävästä musiikista! Pidin monista artisteista ja musiikkimakuni alkoi laajentua muihinkin genreihin. Ystäväni ja parisuhteeni ovat olleet myös musiikkimaun laajentumisen syitä, koska jokainen heistä on jollain tavalla aina liittynyt musiikin eri osa-alueisiin, kuka soittanut mitäkin instrumenttiä, opiskellut alaa tai esiintynyt ylipäätään. On ollut ihana kasvaa niinsanotusti musiikin alla tai sen ympäröimänä.  Nykyään voin sanoa kuuntelevani lähes kaikenlaista musiikkia, mutta en olisi uskonut reilu vuosi sitten sanovani että rakastan oopperaa ja klassista musiikkia suunnattomasti! Jopa työhaastattelussa kun minulta kysyttiin kuinka paljon tiedän klassisesta musiikista tai oopperasta, vastasin; "En mitään, mutta tiedän osaavani oman työni ja olen nopea ja halukas oppimaan uutta ja erilaista." -Todellisuudessa ajattelin että kuinkahan kauan kestän tuollaista kiekumista, mutta sillä tiellä ollaan ja nautitaan joka hetkestä. Musiikki on siis kulkenut aina mun mukana ja tulee kulkemaan vastaisuudessakin isossa osassa!



Oopperalla työskentely on opettanut ja kasvattanut mua ihmisenä paljon jo näin pienen ajan sisällä, ja se tuntuu siinämielessä kodilta, että saan olla musiikin kanssa tekemisissä kokoajan, kyllähän teatterissa ja liikkuvassakin kuvassa ollaan tekemisissä musiikin kanssa, muttei jokapäivä. Lava, sen akustiikka, orkesteri, kuoro, solistit ja se kaikki tekniikka, joka tekee musiikista täydellistä, puhdasta, sellaista joka menee luihin ja ytimiin vain uppoaa mun sisuksiin. Oopperalla työskentely antoi myös huikean pohjan viimekesän Savonlinnan Oopperajuhlia ajatellen, jossa pääsin tekemään töitä upeassa työympäristössä, nimittäin Olavinlinnassa, joka on jo paikkana henkeäsalpaava! Siihen päälle mahtipontinen kuoro ja kansainväliset solistit ja muutenkin hiukea työtiimi, kaikki täynnä paloa tehdä jokaista näytöstä täysillä. Kun tuon kaiken summaa yhteen niin se vain toimii. Rakastan sitä tunnetta kun esityksen aikana, odotat lavan reunassa tulevaa pikavaihtoa (vaihdetaan hyvin lyhyessä ajassa taiteilijalle joko maski, kampaus tai peruukki), kuulet musiikin ja se vie sut täysin mukaansa ja toinen on se hektisyys joka on käsinkosketeltavaa kun teet vaihtoa ja aistit esiintyjän kulloisenkin vireystilan, kuulet jokaisen hendenvedon ja autat tätä pääsemään kohti seuraavaa kohtausta. Kaikilla on kuitenkin vain yksi yhteinen päämäärä; onnistunut esitys, joka parhaassa mahdollisessa tilanteessa ilmentää musiikin jokaisen eri sävyn ja kertoo tarinan, joka antaa katsojalleen elämyksen, muiston. Kun mietin juuri omia muistoja, tilanteita, hetkiä, kokemuksia, kaikkiin liittyy aina jokin kappale, kuitenkin musiikkia (muistan paljon myös vuosilukuja kappaleiden kautta; esim. v. 2006 pääsin peruskoulusta ja samana vuonna Lordi voitti Euroviisut).



Yksi asia mitä olen vielä pohtinut on musiikin ja teosten mukana tuomat roolit, niiden opettelu ja esittäminen musiikkia palvellen. On varmasti rooleja jotka koskettavat lähelle omaa elämää, mutta heitän haasteen ilmaan;  Mitäpä jos heitetään pois roolit, minkälaista musiikkia tai minkä kappaleen taiteilija/artisti esittäisi? Kertoisi omista kokemuksistaan ja mieltymyksistään, tekisi siitä omannäköisen, heittäytyisi tilanteeseen ja antaisi oman tarinansa kappaleen kautta kuulijalleen.

Musiikki on minulle taidetta, viisautta, näkemyksiä, tunnekuohuja, kokemuksia, elämyksiä! Mitä musiikki on sinulle?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti