Suhteeni musiikkiin

 Tämän postauksen aihe menee ehkä hieman maskiasioiden vierestä, mutta kuitenkin antaa jotain kuvaa työstäni joten halusin julkaista sen tänne teidän luettavaksi.

Olen pohtinut viimeisen parin kuukauden ajan suhdettani musiikkiin, ja miten se on vaikuttanut omaan elämääni. Musiikki on tuonut iloa, mielihyvää, se on kulkenut aina mukana ja kuullessani tiettyjä sointuja se tuo mukanaan muistoja, se on auttanut niin hyvissä kuin huonoissakin hetkissä ja mikä parasta sitä on kaikkialla. Vaikken itse varsinaisesti tee työkseni musiikkia, kuulen ja olen mukana musiikin parissa kuitenkin joka päivä. Maskeeraajan arki oopperan ja baletin maailmassa tarkoittaa upeaa musiikkia päivittäin, joka on etuoikeus kun kyseessä ovat musiikin ammattilaiset. On opettavaista nähdä miten musiikki muuttuu harjoituskauden alusta, ensi-iltaan ja viimeiseen esitykseen, nähdä sen kehityksen kaari, onnistumiset, epäonnistumiset, oppimisen, palavan intohimon rakastamaansa lajiin, sekä monia muita tunteita.

Olen kasvanut musiikin ympäröimänä, varsinkin äitini puolen suku on hyvinkin musikaalista väkeä. Meillä on aina soinut musiikki niin arkena kuin juhlana yötä päivään, isoisäni soittaa huuliharppua ja haitaria, äiti on laulanut niin kauan kuin muistan kuoroissa, karaokessa ja huvikseen, enoni kiertelee pitkin suomea tanssilavoilla soittaen bändinsä kanssa,  ja itsekkin olen soittanut sähköbassoa ja pianoa, sekä suutani, tietenkin! Lapsena kotimainen kevytmusiikki oli kova sana kun äidin seuraamana kotona soi kaikkea Lea Lavenista Irwin Goodmaniin, tietysti kaikki 90-luvun hitit. Varhaisteini-ikäisenä löysin isän c-kasettikokoelmista Kissin ja Iron Maidenin, jonka seuraksena aloin kiinnostua hieman raskaammasta musiikista ja aloin fanittamaan esim. Himiä ja The Rasmusta.  Kauheimman teinikapinavaiheen jälkeen innostuin suunnattomasti suomi hiphopista, jenkki r'n'b:stä, reggeestä, rapista ja jazz/blues-vivahteisesta musiikista, josta voin sanoa pitäväni vieläkin. 15-20-vuotiaana kävin todella paljon eri artistien live-keikoilla, festareilla, klubeilla, missä ikinä lava nyt voisikin olla ja lähestulkoon joka viikonloppu. Nautin täysin siemauksin elävästä musiikista! Pidin monista artisteista ja musiikkimakuni alkoi laajentua muihinkin genreihin. Ystäväni ja parisuhteeni ovat olleet myös musiikkimaun laajentumisen syitä, koska jokainen heistä on jollain tavalla aina liittynyt musiikin eri osa-alueisiin, kuka soittanut mitäkin instrumenttiä, opiskellut alaa tai esiintynyt ylipäätään. On ollut ihana kasvaa niinsanotusti musiikin alla tai sen ympäröimänä.  Nykyään voin sanoa kuuntelevani lähes kaikenlaista musiikkia, mutta en olisi uskonut reilu vuosi sitten sanovani että rakastan oopperaa ja klassista musiikkia suunnattomasti! Jopa työhaastattelussa kun minulta kysyttiin kuinka paljon tiedän klassisesta musiikista tai oopperasta, vastasin; "En mitään, mutta tiedän osaavani oman työni ja olen nopea ja halukas oppimaan uutta ja erilaista." -Todellisuudessa ajattelin että kuinkahan kauan kestän tuollaista kiekumista, mutta sillä tiellä ollaan ja nautitaan joka hetkestä. Musiikki on siis kulkenut aina mun mukana ja tulee kulkemaan vastaisuudessakin isossa osassa!

Oopperalla työskentely on opettanut ja kasvattanut mua ihmisenä paljon jo näin pienen ajan sisällä, ja se tuntuu siinämielessä kodilta, että saan olla musiikin kanssa tekemisissä kokoajan, kyllähän teatterissa ja liikkuvassakin kuvassa ollaan tekemisissä musiikin kanssa, muttei jokapäivä. Lava, sen akustiikka, orkesteri, kuoro, solistit ja se kaikki tekniikka, joka tekee musiikista täydellistä, puhdasta, sellaista joka menee luihin ja ytimiin vain uppoaa mun sisuksiin. Oopperalla työskentely antoi myös huikean pohjan viimekesän Savonlinnan Oopperajuhlia ajatellen, jossa pääsin tekemään töitä upeassa työympäristössä, nimittäin Olavinlinnassa, joka on jo paikkana henkeäsalpaava! Siihen päälle mahtipontinen kuoro ja kansainväliset solistit ja muutenkin hiukea työtiimi, kaikki täynnä paloa tehdä jokaista näytöstä täysillä. Kun tuon kaiken summaa yhteen niin se vain toimii. Rakastan sitä tunnetta kun esityksen aikana, odotat lavan reunassa tulevaa pikavaihtoa (vaihdetaan hyvin lyhyessä ajassa taiteilijalle joko maski, kampaus tai peruukki), kuulet musiikin ja se vie sut täysin mukaansa ja toinen on se hektisyys joka on käsinkosketeltavaa kun teet vaihtoa ja aistit esiintyjän kulloisenkin vireystilan, kuulet jokaisen hendenvedon ja autat tätä pääsemään kohti seuraavaa kohtausta. Kaikilla on kuitenkin vain yksi yhteinen päämäärä; onnistunut esitys, joka parhaassa mahdollisessa tilanteessa ilmentää musiikin jokaisen eri sävyn ja kertoo tarinan, joka antaa katsojalleen elämyksen, muiston. Kun mietin juuri omia muistoja, tilanteita, hetkiä, kokemuksia, kaikkiin liittyy aina jokin kappale, kuitenkin musiikkia (muistan paljon myös vuosilukuja kappaleiden kautta; esim. v. 2006 pääsin peruskoulusta ja samana vuonna Lordi voitti Euroviisut).

Yksi asia mitä olen vielä pohtinut on musiikin ja teosten mukana tuomat roolit, niiden opettelu ja esittäminen musiikkia palvellen. On varmasti rooleja jotka koskettavat lähelle omaa elämää, mutta heitän haasteen ilmaan;  Mitäpä jos heitetään pois roolit, minkälaista musiikkia tai minkä kappaleen taiteilija/artisti esittäisi? Kertoisi omista kokemuksistaan ja mieltymyksistään, tekisi siitä omannäköisen, heittäytyisi tilanteeseen ja antaisi oman tarinansa kappaleen kautta kuulijalleen.

Musiikki on minulle taidetta, viisautta, näkemyksiä, tunnekuohuja, kokemuksia, elämyksiä! Mitä musiikki on sinulle?

Maskeerauksen SM-kilpailujen 3.sija irtosi 13.10.2013.

 

 Hiphei! Maskeerauksen Suomen Mestaruus Kilpailut järjestettiin tuttuun tapaan lokakuun toisena viikonloppuna I Love Me-messujen yhteydessä (ent. Kauneus- ja terveysmessut). Tämän vuoden aiheet olivat huikeita; Bodypainting sarjassa oli innostava Värien renessanssi, Maskeerauksen oppilassarjan aiheena oli Circue de soleil ja ammattilaissarjassa Kaikkien aikojen sirkus.

Mulla on ollut tapana joka vuosi ennen kisoja tai kisojen aikana olla kipeänä, vedin tänä vuonnakin viikon kuumeflunssan ennen kisoja, joten ei mitään normaalista poikkeavaa! Mun täytynee rehellisesti myöntää että mun valmistautuminen kisaan oli tänä vuonna hieman hiljaisemman puoloista. Tehtiin maski kertaalleen läpi, ja vaatteet ompelin noin 2viikkoa ennen kilpailuja. Oli myös ensimmäinen kerta kilpailuissa kun kaikki rekvisiitta oli kierrätystavaraa ja omista kaapeista kaivettua paitsi rytmisen voimistelun nauha, joka haettiin tanssitarvikekaupasta.

 Mallina mulla tosiaankin toimi mun erittäin hyvä ystävä Emppu. Kaikki oli hirmu helppoa, kun pystyttiin yhdessä katsoa tarvikkeet, ja harjoitella ym. ym. Ja mikä parasta Emppu on tanssija, joten hänen vartalonhallintansa ja käyttönsä toimi nauhataiteilijan rooliin vallan mainiosti. Tähän aiheeseen ei olisi parempaa mallia voinut toivoa!

Rooli Kaikkien aikojen sirkus teemaan oli nauha/tanssitaiteilija. Ideaa hain jo viime keväästä saakka, mielessä kävi ensisijaisesti Sirkuksen Freak Show, ja sitä kautta erilaisia lintuihmisiä, kummajaisia jne. Seuraavaksi mietin sirkus tirehtööriä ja leijonan kesyttäjää, mutta viimehetkellä pitkän harkinnan jälkeen päädyin lumoavaan nauhataiteilijaan. Ensimmäinen syy siihen oli että tirehtöörejä ja kesyttäjiä arvelin monen tekevän ja nauha on vain älyttömän kaunis ja näyttävä väline rekvisiittana. Siitä päädyinkin tekemään vanhan ajan sirkusta kunnioittaen hieman klassisempaa maskia, ilman mitään liikoja räpellyksiä ja keskityin vain siihen että saan maskin joka on näyttävä, klassinen ja näkyy kaukaa, mutta kestää myös lähikuvan.

 Kilpailu aamuna heräsimme Empun kanssa hyvissä ajoin, laitoimme hiukset valmiiksi ja puimme asun päälle ja ihana äitini oli kursimassa viimehetken korjauksia suoraan Empun päälle. :) Onneksi aikaa oli hyvin ja saimme puvusta juuri sellaisen kuin halusin. Messukeskukseen saavuimme 13.15 ja itse kilpailu alkoi 14.00. Mä jännitän yleensä kisoja vain kyseisenä aamuna ennen itse suorituksen alkua, eli mulla oli kevyt kenttätärinä päällä, mutta kun kello löi kaksi ja pääsi tekemään maskia jännitys hävisi samantien, se on kuitenkin mun kotikenttää.

Mulla oli koko päivän todella hyvä fiilis koko kisasta ja maskin tekemisestä, mallista, kaikesta! Ja oli uskomattoman ihanaa kun mulle tärkeät ihmiset oli kanustamassa ja mukana menossa. Kilpailun aikana keskityin vain omaan suoritukseen, eikä mulla ollut tuon taivaallista tietoa yhtään mitä ympärillä tapahtui. Empulta taisin kerran kysyä kun meidän pöydän ääressä pyöri tuomareita, että miltä niiden nassut näytti ja kuulemma hyvin tyyniä rauhallisia ilmeitä. Kilpailu aikaa meillä oli 1,5h. Kun itse suoritus oli tehty, ei voinut kuin vain odottaa. Palkintojen jako ja tulosten julkaiseminen tapahtui klo. 17.

 Sitten tuloksia alkoi tulla ja kyllä sijoituin kolmanneksi! :) Olin todella tyytyväinen suoritukseeni, tavoite oli päästä kärkikolmikkoon. Voittajan työ oli todella upea ja ansaitsi voittonsa! (Kuva alla.) Oli mahtavaa kilpailla näin hyvien tekijöiden kanssa. Osallistujia oli muistaakseni 22 tässä ammattilaissarjassa ja töiden kirjo oli todella laidasta laitaan ja mikä parasta kaikkien työt olivat omanlaisiaan ja mitä mahtavampia ideoita.

Sponsoreita oli hurja määrä tänäkin vuonna ja alla näette palkintosaaliin, kaikenlaisia kauneudenhoito, -ehostustuotteita, välineitä, lahjakortteja jne. jne. Täytyy sanoa jälleen että kannatti kisata. ;)

Aikaisempina vuosina olen kilpaillut 2009 ja 2010 oppilassarjassa, jolloin sijoitukset 3. ja 4. 2011 kilpailin ensimmäistä kertaa maskeerauksen ammattilaissarjassa jolloin sijoituin 2. ja viimevuonna kokeilin ensimmäistä kertaa bodypainting sarjaa jolloin sijoituin 4. Nyt jälleen 3. sija. Olen tyytyväinen, mutta kultaa vielä tavoitellaan... On hyvä kun on parantamisen varaa! :) Näihin tunnelmiin ja kuviin. Kiitos!