Muuton vuoksi jouduin paakkaamaan ja järjestelemään myös meikki/hiustuote kaappinikin uuteen uskoon ja päätin siivouksen myötä myös heittää kaiken turhan pois uusien alta. Kaksi kuvassa olevaa ruskean/harmaan sävyistä hiusten värjäys pulloa (joita kaapin uumenista löytyi muutamia kappaleita) en raaskinut yksinkertaisesti heittää pois, koska ne olivat siltä ajalta kun olin pieni ja leikin äitini kampaamossa kyseisillä pulloilla.. :) (ja vasemmalla puolella nykyaikaistetut musta/siniset pullot).
Olin lapsena aina ahkerasti katsomassa äitini työskentelyä, ja jo pienestä saakka olen haaveillut jonain päivänä tekeväni samaa työtä. Kuulemma olin kova häsläämään rätin kanssa ja pyyhkimään pulloja hyllyistä, sekä oikomaan latvapapereita... (Hullun hommaa, nykyään yritän vältellä kaikkea tuota?! :D) Mutta ennenkaikkea katselin ja kommentoinkin ihmisten hiuksia.
Pari tapausta voinkin kertoa olen ollut alle 5-vuotias, tässä ensimmäinen:
Äitini teki rullakampausta todella hienolle ja arvokkaalle n.50 vuotiaalle rouvashenkilölle ja minä istun ja katselen vierestä, kohta kysyä möläytin että "Onko sinulla täti hilsiä?" (takoitin onko sinulla hilsettä?) äitini suuttui minulle ja käski olemaan hiljaa, joten menin takahuoneeseen ja hetken mietittyäni asiaa tulin korjaamaan tädille että "Kylläpä sinulla on täti kauniit huisket!" ja täti ei voinut muutakuin nauraa tilanteelle, kotona taisin kyllä kuulla ettei mitään ylimääräisiä kommentteja..
Toisena tapauksena olikin että vertasin aina kaikkia hiuksia lintujen karvapeitteisiin, ja tässä yksi:
Totesin eräälle alle. 25-vuotiaalle naiselle, jolle äitini oli värjännyt n.5-7 eri värillä raitoja, että "Kylläpä sinä näytät ihan riikinkukolta!" -Mitäpä tuohonkaan nyt sitten vastaamaan, olin kuulemma mennyt sanomiseni jälkeen vain nopeasti takahuoneeseen...
Naurussa on ehkä ollut pitelemistä, mutta eikö totuus tulekkin lasten suusta? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti